Leuchtenbergin Amélie
| Amélie de Leuchtenberg, Bragançan herttuatar | |
|---|---|
 Bragançan herttuatar Amélie, Friedrich Dürckin mukaan n. 1839 | |
| Brasilian keisarinna | |
| Valtakausi | 1829–1831 |
| Syntynyt |
Amélia Augusta de Leuchtenberg 31. heinäkuuta 1812 Villa Mirabellino, Milano, Italian kuningaskunta |
| Kuollut |
26. tammikuuta 1873 (ikä 60) Palácio de Janelas Verdes, Lissabon, Portugalin kuningaskunta |
| Hautapaikka | Keisarillinen krypta, Itsenäisyyden muistomerkki, São Paulo, Brasilia |
| Puoliso | Pedro I |
| Lapset | Maria Amélia |
| Koko nimi | Amélie Auguste Eugénie Napoléonne de Leuchtenberg |
| Suku | Beauharnais |
| Isä | Eugène de Beauharnais, Leuchtenbergin herttua |
| Äiti | Amalie Augusta de Beauharnais, Baijerin prinsessa |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
Amélie de Leuchtenberg (31. heinäkuuta 1812 Villa Mirabellino, Milano, Italian kuningaskunta – 26. tammikuuta 1873 Palácio das Janelas Verdes, Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa ja Bragançan herttuatar, josta tuli Pedro I:n toisena puolisona Brasilian keisarinna vuosiksi 1829–1831.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Leuchtenbergin herttua Eugène de Beauharnais ja Baijerin prinsessa Augusta (1788–1851). Hänen isoäitinsä oli keisarinna Joséphine de Beauharnais ja äidinisänsä Baijerin kuningas Maksimilian I.
Hänellä oli kuusi sisarusta, joista vanhempi veli Auguste de Beauharnais, Leuchtenbergin herttua (1810–1835) avioitui Portugalin kuningatar Maria II:n kanssa ja nuorempi veli Maximilian de Beauharnais (1817–1852) avioitui suuriruhtinatar Maria Nikolajevna Romanovan, Nikolai I:n vanhimman tyttären kanssa. Vanhin sisar Josephine avioitui Ruotsin kuningas Oscar I:n kanssa.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioliitto Amélien kanssa oli Pedro I:n toinen. Ensimmäisen puolison Maria Leopoldinan aikana Pedrolla oli ollut pitkäaikainen rakastajatar Domitila de Castro, joka asui palatsissa ja heillä oli viisi lasta. Maria Leopoldina kuoli vuonna 1826, ja häneltä jäi yksi poika (tuleva keisari Pedro II) ja neljä tytärtä, joista vanhimmasta tuli vuonna 1828 kuningatar Maria II Pedron luopuessa Portugalin kruunusta. Samalla 7-vuotias Maria naitettiin Pedron veljen Miguelin kanssa. Tästä piti tulla sijaishallitsija, mutta Mikael anasti kruunun itselleen. Vuonna 1829 Amélie matkusti Brasiliaan tytärpuolensa seurassa.[2]
Amélie vihittiin välittäjän avulla 2. elokuuta 1829 Münchenissä, hänen omasta tahdostaan vaatimattomassa seremoniassa, Leuctenbergin palatsin kappelissa ilman sulhasta ja 16. lokakuuta Amélie ja Pedro vihittiin Keisarillisessa kappelissa Rio de Janeiron katedraalissa.[1]
Harvinaisen kauniin ja nuoren, 17-vuotiaan Amélien saapuminen palatsiin lisäsi keisarin kansansuosiota. Hänen tullessaan lokakuussa brasilialaissyntyinen rakastajatar Santorron markiisitar Domitila de Castro[3] oli jo lähtenyt elokuussa, mikä paransi Pedron ja hänen tärkeän tukijansa José Bonifácio de Andrada e Silvan välejä. Andrada e Silva ja uusi keisarinna suosittelivat Barbacenan markiisin nimittämistä pääministeriksi; markiisi oli toiminut keisarinnan saattajana matkalla Euroopasta.[4] Keisarinna Amélie varmisti, että aviomiehen lapsilla oli hyvä perheympäristö ja he saivat hyvän koulutuksen. Kolmivuotias kruununprinssi Pedro de Alcântara alkoi pian kutsua häntä äidikseen. Samalla hän karkotti aviomiehensä tunnustetun aviottoman viisivuotiaan tyttären Isabel Marian palatsista ja halusi että nuorempi, helmikuussa 1830 syntynyt avioton tytär Maria Isabel lähetetään sisäoppilaitokseen.
Pedro I syöstiin vallasta huhtikuussa 1831. Nyt arvonimiä Bragançan herttuatar ja Bragançan herttua käyttävät Amélie ja Pedro lähtivät Pariisiin, jonne he saapuivat kesäkuussa 1831 kuninkaallisesti vastaanotettuina. He saivat Ludvig Filip I:n vieraina asuakseen palatsin ja samaan talouteen muutti myös aviomiehen vanhin tytär Maria da Glória. Amelia myös adoptoi aviomiehensä aviottoman, tunnustetun tyttären Goiásin herttuatar Isabel Marian (1824–1898), joka oli ollut viisivuotiaasta lähtien koulutettavana sisäoppilaitoksessa Ranskassa eikä muistanut enää biologista äitiään Domitila de Castroa. Amélian äiti Leuchtenbergin leskiherttuatar Augusta liittyi myös perheeseen. Joulukuun alussa syntyi tytär Maria Amélia. Pedro haki poliittista tukea Lontoosta ja muutti sen jälkeen tammikuussa 1832 Portugaliin. Amélie seurasi häntä tyttärensä ja tytärpuolensa Maria da Glórian kanssa syyskuussa 1833.[4]
Pedro kuoli tuberkuloosiin 35-vuotiaana syyskuussa 1834 valtataistelun ja Portugalin sisällissodan 1832−1834 uuvuttamana. Amélie ei avioitunut uudelleen ja käytti mustaa asua elämänsä loppuun asti. Hän asui 1840-luvulla tyttärensä kanssa tämän koulutuksen vuoksi kotikaupungissaan Münchenissä, ja vuoden 1850 lopulla he muuttivat Portugaliin, missä he asuivat Lissabonissa Janelas Verdes -palatsissa, mutta eivät kuuluneet Portugalin kuningashuoneeseen. Vasta kun Pedro II oli saavuttanut täysi-ikäisyyden vuonna 1840, heidät tunnustettiin Brasilian kuningashuoneen jäseniksi.[5]
Tytär Maria Amélia kuoli vain 21-vuotiaana tuberkuloosiin helmikuussa 1853 Funchalissa Madeiralla, mikä vaikutti suuresti hänen äitiinsä. Hän kävi tyttärensä haudalla jokainen vuosipäivä ja perusti Funchaliin tyttärensä nimeä kantavan sairaalan.[6]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amélie oli poikapuolensa Pedro II:n kanssa kirjeenvaihdossa elämänsä loppuun asti yrittäen neuvoa ja tukea tätä. Heidän kirjeenvaihtonsa on säilynyt lähes kuuden vuosikymmen ajalta. Pedro II vastasi hänen ystävällisyytensä ja pyysi Amélielta apua avioliittojen järjestämisessä omille tyttärilleen ja vieraili tämän luona Lissabonissa Euroopan matkallaan vuonna 1871.
Amélie kärsi angina pectoriksesta vuodesta 1834 lähtien, miehensä kuoltua, ja hänellä oli vaurioita keuhkoissaan. Vuoteen 1871 mennessä hänen terveydentilansa oli vakava ja Pedro II:lle tiedotettiin siitä jatkuvasti. Hänellä on ollut kuumetta, keuhkoputkentulehduksen oireita ja hengitysvaikeuksia. Hänelle annettiin jopa viimeinen voitelu, mutta hänen terveytensä parani, kun hän sai tietää, että hänen sisarensa Ruotsin kuningatar Josefina ja poikapuoli Pedro II vierailevat hänen luonaan. Vuoteen 1872 mennessä hänellä esiintyi alaraajoissa turvotusta, hän kärsi hengenahdistuksesta ja kapillaarisesta keuhkoputkentulehduksesta.
Amélie kuoli 60-vuotiaana tammikuussa 1873 kärsittyään sydämen vajaatoiminnasta. Hänet haudattiin Bragança-suvun kuninkaalliseen hautaholviin São Vicente de Foran luostariin lähelle Lissabonia. Vuonna 1982 hänen balsamoidut ja muumioituneet jäännöksensä siirrettiin Keisarilliseen kryptaan Brasilian itsenäisyyden monumentin alle (Monumento à Independência do Brasil) São Pauloon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Amelia Of Leuchtenburg (1812–1873) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ Maria II da Gloria (1819–1853) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ Database search - Gendering Latin American Independence www.nottingham.ac.uk. Viitattu 21.7.2024.
- ↑ a b Amélia, Empress (1812–1873) Encyclopedia of Latin American History and Culture.. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ A Lost Love: Archduke Maximilian and Princess Maria Amélia History of Royal Women. 2014. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ Almeida, Sylvia Lacerda Martins de: Uma filha de D. Pedro I: Dona Maria Amélia. São Paulo: Companhia Editora Nacional, 1973. OCLC 633948363. s. 90; 152–157
| ||||||||||||||||||
